Alla on lyhentämättömänä ensimmäinen kirja-arvio Käsikirjasta ammattimaiseen esimiestyöhön. Arvion teki Juhani Kauhanen ja se julkaistiin Henkilöstöjohdon ryhmä – HENRY ry:n jäsenkirjeessä no. 8/2011.

Henkilöstönkehittämisen ammattilaiset Tarja Surakka ja Nina Laine ovat julkaisseet uuden kirjansa: Käsikirja ammattimaiseen esimiestyöhön. Johdannossa kirjoittajat kertovat että ”kirja on syntynyt vilpittömästä halusta parantaa esimiestyön laatua Suomessa”. Tavoite sinällään on erinomainen. Kirjoittajat toteavat myös että ”kirjan keskeisimpiä tavoitteita on ollut luoda esimiestyölle uusi malli, joka pohjaa teoriaan ja tutkimukseen, mutta on samalla konkreettinen ja käytännönläheinen”. Kirja on tarkoitettu käsikirjaksi. Sen näkee jo kovista kansista, jotka on tarkoitettu kestämään kulutusta. Kirja jakaantuu neljääntoista lukuun.  Luvut on pyritty pitämään kompakteina, keskimäärin noin 15-sivuisina.  Kirjoittajien käyttämät lähteet ovat pääosin 2000-luvulta luonnollisesti muutamaa klassikkoa lukuunottamatta.

Kirjoittajien koulutustausta ja näkökulma esimiestyöhön on psykologis-kasvatustieteellinen.

Ilmeisesti tästä johtuen esimiehen työhön oleellisesti liittyvät toiminnot kuten rekrytointi ja palkitseminen ovat poisrajatut. Samoin lähes kokonaan esimiehen työhön oleellisesti liittyvä työlainsäädäntö. Työsopimuslakiin ja työsuojeluun on lyhyesti viitattu. Työturvallisuuslaki ja laki yksityisyyden suojasta työsuhteessa, työaikalaki jne. olisi ollut paikallaan tuoda esille esimiestyöskentelyn näkökulmasta. Näihin asioihin olisi voinut viitata tekstissä ja liitteissä/nettisivustot. Kirja keskittyy sinällään hyvin esimiehen ja alaisen väliseen vuorovaikutukseen, oppimiseen, kehittymiseen jne.  Näissä asioissa kehittämistä yleensä esimiestyössä organisaatioissa etenkin alimmilla tasoilla onkin eniten. Tarkemmin ajatellen miksei myös ylemmillä?

Vasta kirjan neljännessä luvussa tarkastellaan ”mitä esimiehen tulee tietää organisaatiosta”. Sitä ennen on tarkasteltu mitä esimiehen tulee tietää ihmisistä ja ryhmän toiminnasta.

Jonkun mielestä aiheiden käsittelyjärjestys olisi voinut olla päinvastainen etenkin jos esimiestyötä tarkastellaan koko organisaation johtamisen kannalta eikä yksilötason näkökulmasta.

Kirjan keskivaiheilla tarkastellaan ansiokkaasti johtajuuden rakentamista. Kirjan loppuosa, sivumäärällisesti yli puolet käsittelee päivittäisjohtamista käytännössä. Tähän osioon liittyy paljon esimerkkejä.  Useat niistä jäävät kuitenkin melko yleiselle tasolle. Missä määrin ne auttavat lukijaa, jää arveluttamaan. Kehityskeskustelua ja palavereja käsittelevissä luvuissa on tietyllä tapaa uusia avauksia, esimerkiksi ryhmäkehityskeskustelujen kohdalla ja osallistamisen keinoja käsiteltäessä.

Kirjan liitteet jäävät yllättävän karkealle tasolle, etenkin jos kerran halutaan, että kirja olisi käsikirja.

Tässä sinällään hienossa kirjassa ei ole yhtään lukijaa harmittavaa virhettä, kuten etenkin suurten kustantajien teoksissa nykyisin. Kokonaisuutena edellä esitetyistä kommenteista huolimatta kirja on huomattavasti keskimääräistä parempi esimiestyön kirja. Kirjaa voi lämpimästi suositella HR-väelle ja heidän toteuttamaan tai organisoimaan esimiesvalmennukseen.

Takaisin